DA    DE    EL    ES    FI    IT    NL    PT    SV   
 
Euroopan parlamentin puhemies
EN  FR Puhe
Laeken, 14. joulukuuta 2001
 
Puhe Euroopan parlamentin puhemies Nicole Fontaine
Eurooppa-neuvoston kokous Laeken
 

Arvoisa pääministeri, neuvoston puheenjohtaja
Arvoisa Suomen tasavallan presidentti
Arvoisa Ranskan tasavallan presidentti
Arvoisat liittokanslerit
Arvoisat hallitusten päämiehet
Arvoisa komission puheenjohtaja
Arvoisa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja
Arvoisat ministerit



Kuten tiedätte, Euroopan parlamentti valitsee 15. tammikuuta 2002 uuden puhemiehen vaalikautensa toiselle puoliskolle. Tämä vuorottelu mahdollistaa sen, että kullakin unionin viidellätoista jäsenvaltiolla on, niiden väestömäärään katsomatta, suurempi mahdollisuus nähdä oman maansa kansalaisen toimivan Euroopan parlamentin puhemiehenä. Tämä on siis viimeinen kerta, kun minulla on kunnia puhua teille tässä tehtävässä.

Haluaisin ensiksi ilmaista lämpimästi ja vilpittömästi kiitokseni siitä vastaanotosta, jonka olen aina saanut sekä kolme kertaa vuodessa pidettävien Eurooppa-neuvostojen kokousten, Euroopan unionin eri maihin tekemieni vierailujen että monien muiden tapaamistemme yhteydessä.

Haluaisin esittää erityiset kiitokset Euroopan unionin viidelle edelliselle puheenjohtajavaltiolle, eli Suomelle, Portugalille, Ranskalle, Ruotsille ja tänään Belgialle. Olette kunnioittaneet ja kuunnelleet Euroopan parlamenttia sen puhemiehen kautta, mistä olen teille kiitollinen koko Euroopan parlamentin nimissä.

*
* *

Myönteinen arvioni koskee myös kokemuksia toimielinten välisistä suhteista.

Vuoden 1999 Euroopan parlamentin vaalien aikana kolmen toimielimen väliset suhteet joutuivat epätasapainoon edellisen Euroopan komission jouduttua eroamaan. Jätän nykyisen tehtäväni tietoisena siitä, että tämä arkaluonteinen aikakausi, joka aiheutti minulle suurta huolta, on nyt kaikeksi onneksi jäänyt taakse.

Tänä päivänä meillä on käytössämme keinot yhtäältä komission ja parlamentin ja toisaalta neuvoston ja parlamentin väliseen tasapainoiseen yhteistyöhön.

Komission ja parlamentin välillä viime vuonna allekirjoitettu puitesopimus täsmentää perustamissopimuksiin perustuvia keskinäisiä suhteitamme. Puitesopimus toimii asianmukaisesti, vaikka parlamentti toivoisikin ajoittain, kuten tälläkin hetkellä, että lainsäädäntöehdotusten suunnittelu olisi täsmällisempää, tarkempaa ja vieläkin paremmin ennakoitavissa, jotta parlamentti voisi käyttää tehokkaasti sille annettuja demokraattisen valvonnan valtuuksia.

Neuvoston ja parlamentin välisissä suhteissa yhteispäätösmenettely, joka kattaa lähes viisikymmentä lainsäädäntöalaa, on osoittanut hyödyllisyytensä, sillä - erityisesti Amsterdamin sopimuksen voimaantulosta alkaen - sitä on yksinkertaistettu ja tehostettu, mikä on mahdollistanut sen, että suuri osa menettelyistä on saatettu päätökseen ilman sovittelua (nykyisin 71 prosenttia verrattuna aikaisempaan 60 prosenttiin). Olemme iloisia siitä, että toimielintemme väliset suhteet ovat saavuttaneet korkean kypsyystason, vaikka parantamisen varaa kuitenkin on. Luotan siihen, että seuraavana puheenjohtajavaltiona toimiva Espanja, joka tulee ohjaamaan lukuisia lainsäädäntömenettelyjä, tulee jatkamaan tällä samalla tiellä.

Tällainen myönteinen arvio rohkaisee suosittelemaan, että tämä tasapainoinen menettely yleistettäisiin tulevaisuudessa, vuonna 2004, sillä siinä yhdistyvät tasapuolisesti kaksi Euroopan toimielinten legitimiteetin lähdettä, joista toinen on kansallinen ja toinen yhteisöllinen.

*
* *

Kokouksenne esityslistaa ja ensinnäkin Euroopan unionin tulevaisuutta ja sen edellyttämiä uudistuksia koskeviin kysymyksiin liittyen parlamentti pitää arvossa, arvoisa puheenjohtaja, sitä avoimuuden henkeä, jossa olette laatineet suuntaa-antavan asiakirjan työnne aloittamiseksi.

"Mikään ei ole sen voimallisempi, kuin ajatus, jonka aika on tullut", sanoi Victor Hugo aikoinaan. On tullut aika keskustella kaikista niistä kysymyksistä, joita kansalaiset ovat esittäneet unionin tulevaisuuden asianmukaisesta suunnittelusta tänä päivänä, jolloin kaupan maailmanlaajuinen vapauttamiskehitys kuohuttaa sisämarkkinajärjestelmäämme ja kun Eurooppa käy läpi uudistumisprosessia, joka aiheutuu unionin jäsenten lukumäärän kasvamisesta lähes kaksinkertaiseksi.

Näistä syistä Euroopan parlamentti toivoo, että hallitustenvälisen konferenssin valmistelukokouksen valtuudet jäisivät avoimeksi, vaikka niitä tuleekin kohdistaa järkevällä tavalla. Tavoitteena on koota unionin valtiot ja kansalaiset tämän hankkeen taakse, jolla yhdentynyttä Eurooppaa uudistetaan perusteellisesti samalla kun yhdentymisessä saavutetusta edistyksestä ei tingitä. Tämä edellyttää tulevaisuutta ennakoivaa lähestymistapaa, joka on kokonaisvaltainen sekä laadullisesti että institutionaalisesti.

Myöhemmin historiassa mahdollisesti "Laekenin julistukseksi" kutsuttavan asiakirjan avulla on saatava liikkeelle kaikki tämän yhdentyneen maanosan energia. Euroopan väestömäärä on pian lähes puoli miljoonaa, ja näiden naisten ja miesten odotukset unionin suhteen ylittävät huomattavasti pelkät institutionaaliset kysymykset, kuten eiliset ay-liikkeen mielenosoitukset osoittivat. Kansojen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi eurooppalaista demokratiaa on avarrettava lisäämällä avoimuutta ja keskustelujen vapautta.

Tässä samassa hengessä Euroopan parlamentti vaatii, että kansalaisyhteiskunta nivotaan tähän vuoropuheluun koko valmistelukokouksen työn ajaksi.

Parlamentin ensisijaisena toiveena on kuitenkin, että vuoden 2004 suuri uudistus asettaa yhteisömetodin uudelleen arvoonsa. Tämän taustalla ei ole ideologia vaan realismi: jos yhteisön toimielimiä ei vahvisteta, lähes kolmenkymmenen jäsenvaltion unionissa yksimielisyyden saavuttaminen tulee olemaan lähes mahdotonta. Yksinkertainen hyvään tahtoon perustuva valtioiden välinen yhteistyö, joka on tietenkin yhä välttämätöntä, mutta jonka rajoitukset on todettu niin usein, tulee törmäämään jatkuvasti eri valtioiden erityisintresseihin.

Tällaisen tulevaisuudenkuvan vallitessa hallitustenvälinen metodi tulee vain johtamaan unionin heikentyneeseen kykyyn toimia sellaisena poliittisena johtajana, jota sen talouden voima edellyttää.

Yhteisömetodi on myös keino säilyttää eräs Euroopan rakentamisen tärkeä saavutus, joka saatetaan asettaa kyseenalaiseksi (kuten viime aikoina on, epäilemättä väärin perustein, tehty kansainväliseen tilanteeseen liittyvissä erityisolosuhteissa), eli kunkin valtion tunnustaminen täysivaltaiseksi jäseneksi väestömäärään katsomatta.

Euroopan parlamentti toivoo, että lopullinen teksti, jonka valmistelukokous jättää Eurooppa-neuvoston ja hallitustenvälisen konferenssin käsiteltäväksi, olisi "yhtenäinen ja johdonmukainen ehdotus". Se katsoo myös, että valmistelukokouksen tulosten esittämisen ja hallitustenvälisen konferenssin aloittamisen välisen ajan tulisi olla mahdollisimman lyhyt, jotta tämän rakennusprosessin dynaaminen jännite säilyisi.

Parlamentti katsoo, että unionin perustuslaissa, jonka johdanto-osan Euroopan perusoikeuskirja muodostaisi, tulisi kiteytyä valmistelukokouksen ja tulevan hallitustenvälisen konferenssin työ. Päätöslauselma Euroopan unionin tulevaisuudesta, jonka parlamentti hyväksyi 29. marraskuuta 2001, sisältää monia aloitteita ja ehdotuksia valmistelukokouksen metodista sekä sen puheenjohtajiston ja itse valmistelukokouksen kokoonpanosta. Nämä ehdotukset ovat parlamentissa käytyjen pitkien keskustelujen tulos ja ne saivat täysistunnon laajan tuen. En edes epäile, että ette ota niitä huomioon.

Lopuksi haluaisin vielä lisätä, että useiden ehdokasvaltioiden kansallisten parlamenttien - etten sanoisi kaikkien kahdentoista - puhemiehet ovat esittäneet minulle toivomuksen saada edustus puheenjohtajistoon. Välitän tämän toivomuksen teille. Kaikki ne toimet, joilla ehdokasvaltioille osoitetaan, että ne ovat täysimääräisesti mukana tässä suuressa niitä koskevassa uudistuksessa, luonnollisesti vain vahvistavat näiden maiden kansalaisten liittymistahtoa, joka on heikentynyt joillain taholla liian pitkäksi venyneen odotusajan vuoksi.


*
* *

Komissio ja yleisten asioiden neuvosto ovat antaneet tässä suhteessa voimakkaan signaalin ilmoittamalla, että vähintään kymmenen valtiota voi liittyä unioniin ennen vuotta 2004 ja siis osallistua seuraaviin Euroopan parlamentin vaaleihin.

Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomionne siihen kielteiseen vaikutukseen, joka tällaisella ilmoituksella saattaa olla julkiselle mielipiteelle Romaniassa ja Bulgariassa, jotka jätetään näin odottamaan unionin eteiseen.

Toivoisin, että näille maille annettaisiin mahdollisuus kuroa umpeen välimatka muihin ehdokasvaltioihin. Jos lopulta todellakin näyttää siltä, että nämä valtiot eivät täytä liittymisehtoja, meidän velvollisuutenamme on laatia niiden kanssa yhdessä selkeä aikataulu, josta ilmenee, että ne ovat jo "osa perhettä".

*
* *

Mitä tulee kansainvälisen terrorismiin, syyskuun 11:nnen päivän traagiset tapahtumat ovat saaneet unionin julistamaan poliittista yhteenkuuluvuuttaan, lujittamaan kansainvälistä uskottavuuttaan ja edistymään valtavasti vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen luomisessa.

Euroopan parlamentti jätti 5. syyskuuta 2001 neuvoston käsiteltäväksi neljä suositusta, joissa korostetaan unionin toimien kiireellisyyttä tällä alalla. Olen iloinen, että kaikki kolme toimielintä ovat päättäneet konkretisoida ne nopeasti. Euroopan parlamentti on erityisen tyytyväinen, koska eurooppalaista pidätysmääräystä koskevassa asiassa on lopulta päästy sopimukseen. Voin luvata teille, että ensi maanantain ylimääräisessä istunnossa Euroopan parlamentti tulee hyväksymään eurooppalaisen pidätysmääräyksen, jonka puolesta se on kampanjoinut niin vahvasti, niitä oikeuksia ja yksilönvapauksia kunnioittaen, joita koskevan juhlallisen julistuksen annoimme perusoikeuskirjassa.

Eurooppa ei ole rajoittanut Yhdysvaltoja kohtaan ilmaisemaansa solidaarisuutta. Sen sijaan se on pyrkinyt toimimaan niin, että vasta-iskusta ei tule kostoiskua, ja ehkäisemään tuhoisan välien rikkoutumisen Euroopan ja muun maailman arabi- ja muslimiyhdyskunnan kanssa. Se on saanut huomion kiinnittymään valtavan humanitaarisen katastrofin vaaraan Afganistanissa. Se on ottanut Bonnissa, arvoisa liittokansleri, vastaan Afganistanin sisäisten osapuolten konferenssin ja toimii tällä hetkellä kentällä humanitaarisen avun toimittajana, miinakenttien raivaajana, järjestyksen ylläpitäjänä ja jälleenrakennuksen valmistelijana. Olen vahvasti sitä mieltä, että näin toimiessaan Eurooppa ei ole aiheuttanut eurooppalaisille pettymystä, mikä on teidän ansiotanne.

Tämän Laekenin huippukokouksen on kuitenkin hyväksyttävä, että ulkopolitiikalla ei ole riittävää vaikutusta ilman sotilaallista ulottuvuutta. Toimintakyvyn tehostamista koskeneessa konferenssissa kirjattu edistys merkitsee askelta eteenpäin, mistä olen hyvin iloinen. Nyt on aika ratkaista valtion- ja hallitusten päämiesten tasolla nopean toiminnan joukkojen toimintaan ja rahoitukseen liittyvät kysymykset ja saattaa alkuun eurooppalainen puolustuspolitiikka, jotta unioni voi osallistua tehokkaammin konfliktien hallintaan ja niiden seurausten, ja erityisesti humanitaaristen seurausten, hallintaan. Näin mitataan jäsenvaltioiden määrätietoisuutta edetä yhdessä ja lisätään unionin uskottavuutta.

Olisi eri asia, jos Eurooppa tulevaisuudessa päättäisi luovuttaa rikoksista epäiltyjä, joita uhkaa Yhdysvalloissa varsin yleisesti tuomittu kuolemanrangaistus, etenkin jos heidät olisi tarkoitus tuomita sotatuomioistuimissa, joiden epäasianmukaisuutta Te, presidentti Chirac, aivan perustellusti olette painottanut.

*
* *

Vuosi 2001 päättyy suureen edistykseen Euroopan rakentamisessa ja sen imagon suhteen. Mainitsemieni terrorismin vastaisessa taistelussa otettujen edistysaskeleiden lisäksi kahden viikon kuluessa Eurooppa tulee näkemään euroon siirtymisen "rauhanomaisen vallankumouksen", joka koskee yli 300 miljoonaa eurooppalaista. Haluaisin tässä yhteydessä kiittää toimielintemme välistä loistavaa yhteistyötä yhteispäätösmenettelyssä, joka mahdollisti rajatylittäviä maksuja koskevan asetuksen hyväksymisen kuudessa kuukaudessa. Tämä on tärkeä signaali kanssakansalaisillemme.

Olemme tietoisia arvoisan Ison-Britannian pääministerin määrätietoisuudesta hänen valmistaessaan maataan liittymään - pikaisesti, jos mahdollista - muihin euromaihin. Tämä saattaa toimia kannustimena muille maille, jotka ovat tällä hetkellä euro-alueen ulkopuolella.

Euroopan unionin ansiosta Kosovon vaalit pidettiin rauhallisissa tunnelmissa ja järjestäytyneesti, mikä mahdollisti kaikkien yhteisöjen osallistumisen. Makedonian parlamentin hyväksymät perustuslailliset muutokset, joilla albaaniväestön oikeuksia laajennettiin, antavat toivoa poliittisen ratkaisun löytämiselle tämän maan ongelmiin.

On kuitenkin muistettava, että eurooppalaisten ponnisteluista huolimatta maailmanrauhaa jäytävä ongelma, joka ruokkii terrorismia, on yhä Lähi-itä, jossa tilanne pahenee päivä päivältä.

Viime keskiviikkona Euroopan parlamentti jakoi Strasbourgissa vuosittaisen ajatuksenvapautta koskevan Saharov-palkinnon. Poikkeuksellisesti tämä palkinto jaettiin kolmen ehdokkaan kesken. Angolalaiselle piispalle myönnetyn tunnustuksen lisäksi - jotta Afrikassa pinnan alla piileviä sotia ei unohdettaisi - palkinto jaettiin israelilaisnaisen ja palestiinalaismiehen kesken, jotka ovat molemmat menettäneet lapsen. Israelilaisnaisen lapsi menehtyi palestiinalaisten itsemurha-iskussa, kun taas palestiinalaismiehen poika kuoli Israelin armeijan luodeista hänen yrittäessään viedä luokkatoveriaan turvaan koulun pihalla.

Nämä molemmat palkinnon saaneet henkilöt ovat kieltäytyneet vastaamasta vihaan vihalla ja kampanjoivat ymmärryksen ja rauhan puolesta, vaikka heidän elämänsä on hajalla. Euroopan parlamentti halusi omasta puolestaan myötävaikuttaa tällä palkinnolla rauhan tulevaisuuteen ja vähentää sodan todennäköisyyttä, tuoda julki suvaitsevaisuuden ja ymmärryksen voimaa silmitöntä vihaa vastaan ja ylläpitää molempien osapuolten toivoa ja vastustaa niiden toimien todellisuutta, jotka pyrkivät tuhoamaan toivon.

On lopultakin aika katkaista tämä noidankehä, joka on johtanut kaksi kansaa kollektiiviseen itsemurhaan. Terroristien ja heidän tukijoidensa pidättäminen on palestiinalaishallinnon välttämätön velvollisuus, jos se vain siihen pystyy siinä heikentyneessä ja kiistanalaisessa tilanteessa, jossa se itse on. Nuorten itsemurhaiskujen tekijöiden määrä on noussut korkeaksi, koska heille on vakuutettu, että heidän kansallaan ei ole toivoa eikä oikeutta. Niinpä suoran terrorismin vastainen taistelu on turhaa, jos taustalla piileviin syihin ei puututa.

Kun otetaan huomioon tämänhetkisen tilanteen dramaattisuus ja ratkaisuvaihtoehtojen ehtyminen, huomattavan kokoisen kansainvälisten tarkkailijoiden ryhmän ja jopa kansainvälisten interventiojoukkojen lähettäminen alueelle ainakin lieventäisi tilannetta väliaikaisesti, ennen kuin on liian myöhäistä.

*
* *

Yhdistyneet Kansakunnat on julistanut vuosikymmenen 2001-2010 "rauhan ja väkivallattomuuden vuosikymmeneksi kaikille maailman lapsille".

Toivon, että Euroopan unioni kannattaa tätä aloitetta ja suosittaa sellaisten konkreettisten toimien täytäntöönpanoa, joilla nuorisomme herkistetään valitsemaan väkivallattomuus, ajatusmaailman avoimuus ja suvaitsevaisuus.

Omasta ja Euroopan parlamentin puolesta toivon, että Eurooppa-neuvosto tulee olemaan hyvin tuloksellinen, vaikka tiellänne onkin monia vaikeuksia. Haluan lisäksi toivottaa teille, yhdentyneelle Euroopalle ja niille kansoille, joiden kohtalosta te päätätte, erinomaista uutta vuotta 2002.

Kiitos.

 
© European ParliamentResponsible Website : Hélène Lanvert